”Älkää enää ikinä tehkö tälläistä temppua!”, Syrena kiljahti kurkku suorana kaksikolle, joka seisoi hänen edessään ihmettelemässä. ”Äiti, sä lupasit”, Jaya sanoi surullisena ja tyttö purskahti melkein kyyneliin. Demyx katsoi siskoaan hämmillään ja sitten äitään, mitä ihmettä nämä kaksi oikein olivat sopineet keskenään. ”Te molemmat.... Minä perun teidän viikkorahat. Demyx, sun kitara jää haaveeksi”, Syrena sanoi ja risti kätensä rintakehälleen puuskaan. Vaikka naisen teki pahaa katsoa Jayan kasvoja, hän tiesi tekevänsä oikein. ”Haista paska! Sä lupasit, ettet kohtele mua kuin pentua enää!”, Jaya rääkäisi ja juoksi sisälle. Huoneen oven pamautus herätti varmaan puoli tienoota. Demyx asteli hitaasti sisälle. ”Hyvinhän se meni mutsi. Sussa on ainesta vuoden äidiksi”, Demyx sanoi ja Syrena kuuli pienen pilkan poikansa äänessä. Nainen huokasi syvään. ”Nyt nukkumaan”, hän komensi ja painui itsekin makuuhuoneeseen.
Demyx oli menossa harjaamaan hampaitaan, kun Dalia pomppasi ylös sohvalta. ”No mitä se mutsi oikein sano?”, tyttö kysyi ja näytti pelkäävän pahinta. ”Nääh, vaan viikkorahat meni... Mutta Jayan ego sai kolauksen”, Demyx sanoi ja katsahti heidän huoneensa ovea päin surullisena. ”Jaya on vahva. Huomenna se on jo kunnossa. Sillä on niin kova kiire itsenäistyä”, Dalia teki täysanalyysiä siskostaan ja sai veljensä katsomaan häneen nauraen. ”Sussa menee hyvä psygologi hukkaan, jos sä oikeesti meinaat lähtee kaupunkiin rassaan jotain autoi”, Demyx ilmoitti Dalialle ja taputti tämän olkapäätä mennessään ohi. ”Ja sussa menee hukkaan yksityisetsivä, kun oot liian kiltti”, Dalia murahti ja jäi sohvalle nukkumaan siksi yöksi.
Seuraavana aamuna Demyx puki nopeasti ja juoksi hakemaan lehden. Hakukokeiden tulokset julkistettiin tänään päivän lehdessä. Poika toivoi todellakin pääsevänsä Vapaan oppimisen kouluun, sillä siellä oli rennompi meininki kuin paikallisessa lukiossa. Lisäksi Demyx ei halunnut olla jaloissa kun Rahimista tulisi taapero. Pojan tumma katse selasi nimiluetteloa. ”Darkheart, Julie... Deer, Samuel.... Doomer, Dashell.... Mikä ihmeen nimi sekin on?”, hän mutisi itsekseen lukiessaan listaa eteenpäin. ” Dwyn, Demyx...” , hän henkäisi oman nimensä kohdalla. Hän oli päässyt sisään, hän muuttaisi kotoa yksityiskouluun maanantaina. ”Äiti! ISÄ!”, Demyx huudahti ja juoksi sisälle kertomaan uutiset muille.
Syrenan saarna Jayalle ja Demyxille oli ollut hiukan tekopyhä, sillä muutamina iltoina viikossa, nainen meni kirjastolle illalla. Hän meni sinne lähellä sulkemisaikaa, niin ettei siellä ollut juurikaan ketään. Kirjastonhoitajalta Syrena sai aina luvan jäädä sisälle sulkemisajan jälkeen, sillä hän oli alkanut kirjoittaa kirjaa. Minna oli kuollut muutama viikko sitten oudossa autokolarissa ja silloin Syrena oli päättänyt, että tekisi kirjan MTT:lle kuten Minna oli pyytänyt.
Syrenan oli välillä vaikea keksiä miten hän kirjan muotoilisi. Nainen ei ikinä ollut joutunut kirjoittelemaan mitään, joten aloitus oli todella vaikeaa. Hän oli sopinut MTT:llän kanssa, että jokainen perijä kirjottaisi oman kirjansa, jotta saataisiin kattava kokoilma tunteista ja elämästä erilaisena. Sitten kun kymmenen kirjan kirjasarja olisi valmis, se julkaistaisiin kaikille. Syrena oli nimennyt kirjansa yksinkertaisesti, Dwyn: Ensimmäinen sukupolvi. Hänen kirjansa alkuosa kertoi lähinnä paljon merenneidoista ja siitä millaista elämä oli ollut vedessä. Menisi kauan, ennen kuin hän pääsisi kirjoittamaan elämästään ihmisenä.
Demyxiä ei harmittanut lähteä yksityiskouluun. Mutta kun sunnuntaina ensimmäistä kertaa heidän palkkaamansa siivoja tuli, poika perui ajatuksensa. Tuo tumma nainen oli kauneinta mitä poika oli hetkeen nähnyt. Niinpä Demyx hoisi koko aamun Rahimiä keittiössä, onnistuen silloin tällöin luomaan katsekontaktin naisen kanssa. ”Eikö teidän pitänyt mennä puistoon tänään? Rahim on jo ihan täynnä Dem. Tuo on jo kolmas pullo, jonka annat hänelle”, Leighton voihkaisi kun tuli käymään keittiössä ja huomasi pojan syöttävän taas pikkuveljeään. ”Jooh”, poika totesi nolona ja sisäkkö naurahti hiukan katsoen hymyillen poikaan ja jatkoi siivoamista.
Niinpä kolmikko, Jaya, Demyx ja Dalia suuntasikin keskuspuistoon viettämään viimeistä päiväänsä yhdessä. Huomenna Demyx lähtisi yksityiskouluun eikä ollut tietoa milloin poika tulisi käymään seuraavan kerran. Silloin Dalia olisi ehkä jo muuttanut Bridgeportiin.
”Mulla on kuuma, eikö mentäisi uimaan?”, Jaya sanoi tuskaisena ja katsoi sisaruksiaan. Demyx katsahti kysyvästi Daliaa, joka pudisteli päätään. ”Sori, ei tullut uikkarit mukaan”, Dal totesi sitten ja katseli ympärilleen turhautuneena. Demyx avasi lopulta suunsa pienen hiljaisuuden jälkeen, ”Te onnelliset pääsette niihin päättäjäistansseihin... Aiotteko muuten mennä?” Dal katsahti poikaan ja naurahti sitten. ”No en todellakaan, kaikki lissut on siellä esittelemässä komeita jalkapalloilija-poikaystäviään ja kaikki haluaa sen kruunun”, Dal totesi tympääntyneenä. ”Entä sä Jaya?”, poika kysyi sitten siskoltaan. ”No eihän meidän kultatyttö Jaya, eihän sillä ole edes paria...”, Dal naurahti sitten läpäten veljeään olkapäälle. ”Mä meninsin ilman pariakin”, Dem totesi hiukan loukkaantuneena siskonsa puolesta.
Jaya katseli mietteliäänä maahan ja oli pitkän hetken hiljaa. ”Mä kyllä ajattelin mennä...”, hän sanoi lopulta ja katsoi varovasti siskoonsa. ”Kenen kanssa? Harvat sinne lähtee yksin”, Dalia totesi hiukan nyrpeänä. ”Mä oon unelmoinut siitä ihan alusta asti, meen vaikka yksin”, Jaya totesi ja katsahti sivulle. Häntä alkoi ärsyttää siskonsa näsäviisastelu. ”Sori, mun täytyy mennä”, Jaya totesi ja lähti sitten kävelemään pois puistosta.
Dalia alkoi nauraa, ”No en mä arvannut, että se noin herkästi ottaa itseensä”, Demyx katsahti siskoon ja hymyili sitten. ”Musta tuntuu, että Jaya yllättää ja löytää parin tanssiaisiin”, Dem sanoi naurahtaen ja sai isosiskonsa hiljaiseksi.
”Mutta kenet... Olisi Jaya mulle kertonut”, Dalia ihmetteli hetken hiljaisuuden päästä. ”Dal, miettipä uusiksi, sä pilkkaat aina Jayaa vaikket tarkoitakaan. Sä puhut suoraan ja olet räväkkä persoona, sellainen pelottaa. Kun taas Jaya... Sitä voi lähestyäkin, ilman että saa heti silmilleen kauheen selityksen moottorien tilavuuksista”, Dem naurahti. ”Hei... En mä tommoinen ole...”, Dal sanoi loukkaantuneena ja katseli mietteliäänä siskonsa perään. Mitä jos Jaya todella menisi tansseihin, hän olisi sen illan yksin kotona sitten. Hienoa.
Jaya kaivoi kännykkänsä taskustaan samalla kun hän odotteli taksia. Muutaman piippauksen päästä toisessa päässä vastattiin. ”No hei Aate. Se on Jaya tässä. Kuule, jos sun kutsu on viel voimassa, lähtisin tänään mielelläni katsoo sen uuden bändilavan sun kanssa”, Jaya totesi puhelimeen pirteästi. Hän oli päättänyt mennä tanssiaisiin, mutta ei todellakaan yksin. ”Hienoa, nähdään pian”, tyttö totesi ja huokasi syvään. Mihin hän taas olikaan laittamassa itseään. No, jos hyvä tuuri kävisi, hän saisi tanssijaisparin.
Tyttö astui taksista ulos musiikkipuiston kohdalla ja katseli ympärilleen. Ruskeasta tukasta ja vaaleanruskeasta hupparista ei voinut erehtyä. Aate oli kerennyt ennen häntä siis. Jayaa alkoi kaduttaa koko päähänpisto, mutta oli liian myöhäistä kadota karkuun, sillä poika oli jo huomannut hänet ja huiskutteli hänelle iloisena. ’No syteen tai saveen’, Jaya mietti ja huiskutti pojalle takaisin lähtien kävelemään tätä vastaan.
”Moi! Mä jo luulin ettet sä tulis”, Aate sanoi hymyillen tytölle. Jayan oli pakko yrittää hymyillä takaisin edes hiukan. ”Mähän sulle soitin... Olisi ollut typerää olla tulematta.”, hän totesi ja kirosi mielessään. Aate oli näköjään juuri niin yksinkertainen mitä koulussa kaikki sanoivat. Jaya todellakin toivoi, ettei päivästä tulisi liian pitkä. ”No mä näytän sulle paikkoi. Sunsetin Räällä on tänään harkat, niin näytän noi ennen kuin ne tulee”, Aate sanoi ja viittasi tyttöä seuraamaan. Huokaisten tyttö lähti pojan perään alkaen kuunnella puolella korvalla selostusta musiikkipuistosta.
Kun kierros puistossa oli tehty he istuivat juttelmaan penkille. Jaya tajusi, että poika oli ihan mukava, kunhan toista oppi ymmärtämään hiukan paremmin. Siinä jutellessa tyttö tajusi, että poika oli ihan yhtä yksin, kuten hänkin ennen kuin löysi MTT:n Outsiders nimisen paikan. Jaya alkoi omalla tavallaan pitää pojan aatemaailmasta ja jutuista. Hänestä tuntui hyvältä, ettei poika torjunut häntä kuten monet muut. Toisaalta hänestä tuntui vieläkin vähän pahalta, kysyä poikaa päättäjäistansseihin ihan vain kaveri mielessä. Koska Aateen katseet kertoivat, että poika oli varmasti ihastunut tyttöön.
Aika meni kuin siivillä ja pian olikin jo ilta. Jaya tajusi, että oli viettänyt koko päivän pojan kanssa, jota oli luullut inhoavansa. Kumminkin vielä olisi kysyttävä yksi juttu. ”Aate... Mä ajattelin, että jos sulla ei ole ketään tanssijaisiin, niin mentäisiin yhdessä?”, hän sanoi sitten ja hymyili pojalle. ”Oletko sä tosiss... Siis mun kanssa?”, Aate kysyi ja naurahti. Jaya nyökkäsi pienesti ja soi pojalle mukavan hymyn. ”Tottakai se mulle sopii. Mä haen sut viideltä keskiviikkona”, Aate lupasi ennen kuin he erosivat ja lähtivät kumpikin kotiinsa.
Seuraava päivä olikin maanantai. Kaikki olivat hiukan surullisia tajutessaan, että tänään Demyx lähtisi toiseen kaupunkiin yksityiskouluun. Varsinkin Kalla otti asian raskaasti. Hän oli pitänyt isoveljestään todella paljon ja heille oli kehittynyt ehkä läheisin suhde kuin kenellekkään muulle sisaruksista.
Syrena heräsi tavalliseen tapaansa sinäkin aamuna herättelemään muut kouluun ja tekemään aamupalaa. Pikku hiljaa nainen alkoi taas opetella tekemään myös kotitöitä siinä sivussa. Sillä ei meneisi kauan kun myös Rahim olisi kasvanut lapseksi. Edellisenä iltana kun poika oli kasvanut taaperoksi.
Nainen vaihtoi vaatteensa ja puki pienen poikansa myös, ennen kuin meni sitten herättämään muut. Koska Rahim oli perinyt äitinsä sinisen tukan, oli pojasta tullut silmäterä äidille. Jos Rahim olisi perinyt myös sinisen ihon, olisi poika automaattisesti ollut perijä. Toisaalta, Syrena oli ihan onnellinen siihen valintaan, että jatkaja olisi Jaya. Tyttö kun oli fiksu, vaikka välillä vähän oikuttelikin, mutta se kuului kuulemma teini-ikään.
Masentuneena Kalla istui siskonsa Dalian vieressä bussissa. Tyttö ei voinut edes vilkuttaa isoveljelleen, kun tämä tuli ulos vilkuttamaan. ”Älähän nyt Kalla”, Dalia yritti lohduttaa tyttöä. ”Kohta tekin lähdette... Ei mene pitkään kun te olette 18 ja voitte muuttaa kotoa pois”, Kalla niiskaisi ja Dalian sydäntä riipaisi. Hän oli päättänyt muuttaa Bridgeportiin heti kun koulut loppuisivat. Tuntui pahalta ajatella, että Kalla suri jo nyt häntäkin. Surullisena Dalia heilutti veljelleen ikkunasta, joka vilkuitti takaisin. Ehkä Dalia vielä miettisi sitä muuttoa.
Tunnin päästä Demyx istui taksissa ja katseli ohikiitäviä tuttuja puita. Hän ei todellakaan tiennyt milloin hän seuraavan kerran pääsisi Sunset Valleyhen. ”Taidatkin olla ensimmäinen teidän lapsista, joka lähtee maailmalle”, kuski totesi pojalle ja Demyx katsahti mieheen hymyillen. ”Jooh... Mutta mun isommat siskot valmistuu pian”, hän totesi vastaukseksi ja huokaisi. Kunpa hän olisi voinut olla katsomassa kun Dalia ja Jaya valmistuivat. Mutta tuskin loma niin pian onnistuisi.
Syrenan aamut ja päivät kuluivat samaan tapaan kuin ennenkin. Hän opetti Rahimia puhumaan ja potalle. Sekä tietysti myös kävelemään. Nainen vietti pojan kanssa hirveän paljon aikaa. Jopa niin paljon, että välillä koko muu perhe pelkäsi, että Syrenasta tulisi mökkihöperö. Naisella kun ei ollut enää oikein kontakteja ulkomaailmaan. Hän jutteli nykyään enää oikeastaan Rahimin kanssa. Muu perhe alkoi jäädä toissijaiseksi naisen elämässä.
Dalia ja Jaya istuivat tekemässä läksyjä päivää ennen tanssijaisia. ”Aiotko sä todella viel mennä?”, Dalia puuskahti siskolleen lopulta. ”Jooh aion”, Jaya totesi ja laski tunnollisesti matikan laskujaan. ”Mutta sä olet niin kiltti. Sun ulkonäkö...” Dalia mumisi ja Jaya heitti kynän pöydälle. ”Voi herra isä Dal. Mitä väliä sillä on miltä mä näytän. Nyt riittää!”, Jaya huudahti ja lähti sitten kävelemään kohti keskustaa. Dalia jäi istumaan mietteliäänä paikalleen. ”Mitähän mä nyt muka taas sanoin tolle pikku prinsessalle”, hän tuhahti ja nousi ylös lähtien itsekin sisälle.
Kun Jaya tuli illalla kotiin, Syrena hyökkäsi tytön perässä tämän huoneeseen. ”Mitä sä olet tehnyt sun hiuksille?”, nainen heräsi pienestä kuplastaan viimein. ”Kävin kampaajalla”, Jaya töksäytti näsäviisaasti äidilleen. ”Mut...mut... mutta sun kaunis tukka”, nainen änkytti järkyttyneenä katsellessaan Jayan syvänpunaista tukkaa, joka sinisen ihon takia hyppäsi silmille. ”ANNA OLLA MUTSI!”, Jaya kiljaisi ja käänsi katseensa pois. ”Jos ei ollut muuta voit poistua”, hän lisäsi sitten ja kävi nukkumaan. Huomenna olisi tärkeä päivä.
Seuraavan päivänä Dwynien talon eteen liukui pitkä valkoinen limusiini ja ulos astui Aate. Kun poika tuli utelemaan Dalialta tämän seuralaisesta, tyttö tajusi koko jutun. Juuri niinkuin Demyx oli epäillyt, Jayalla todella oli ollut ässä hihassa ja hän oli käyttänyt sen.
”Et sitten voinut mulle kertoa?”, Dalia mutisi Jayalle, kun tämä oli menossa vaihtamaan vaatteita. ”Mä en olisi jaksanut sun vinoilua”, Jaya myönsi ja katsoi siskonsa kasvoja. Uskomatonta kyllä Dalia kasvoilla oli pettymys. Jaya ei ollut uskoa silmiään, Dalia olikin pettynyt kun ei itse pääsisi tanssijaisiin. ”Tuota... Voitaisiinhan me mennä kolmestaan”, Jaya sanoi sitten hymyilen siskolleen. ”Hei päättäjäisiin mennään yleensä kaksistaa... Ja mitä Aatekin sanoisi?”, Dalia sanoi mutta silmissä näkyi toivo. ”Mä puhun sille, tulisit nyt kilttiiiiii”, Jaya pyysi ja räpsytteli valkoisia silmiään saaden siskonsa nauramaan. ”Okei”, Dal lupasi sitten.
Aate ei ihan niin mielissään ollut, kun hänen kuvittelemansa treffit muuttuivatkin kaveriporukan menoiksi. Mutta kun Jaya uhkasi jättää lähtemättä, jos he eivät ottaisi Daliaa mukaan, pojan oli pakko suostua siihen. Dalian kasvoilta hehkui uskomaton onni tämän istuessa limusiinissa. Jaya taas oli hiukan vaivaantunut, kun Aate kokoajan lähenteli häntä. Tyttö onnistui onneksi aina luikertamaan karkuun, jos poika tuli liian lähelle.
Tanssijaiset alkoivat hyvin. Kaikki tuntui hauskalta ja kivalta, kunnes Dalia iski silmänsä koulun komeimpaan poikaan. Pojan mustasukkainen tyttöystävä sattui huomaamaan nämä pitkät ja ihailevat katseet, joita Dalia loi poikaan ja niinpä tanssilattialla oli pian kunnon kissatappelu pystyssä. Kun tappelijat oli saatu kuriin, niin Dalia päätti mennä kysymään erästä yksinäistä rinnakkaisluokkalaista poikaa kanssaan tanssimaan, mutta tämä totesi, että olisi parempi pysyä syrjässä, sillä Dalian nyrkit näyttivät tekevän pahaa jälkeä. Dalia kirosi koko kaksilahkeisten heimon ja palasi istumaan yksin pyötään, katselemaan Aateen ja Jayan pyörähtelyä.
Jaya oli kruunattu hetki sitten tanssijaisten kuningattareksi, josta hän oli itsekin yllättynyt. Aate tosin ilmoitti, että ei ihme tyttöhän oli kaunein koko koulussa. Ja muutenkin kiltti ja rauhallinen. Jaya mietti mielessään, että poikarukka ei todellakaan tiennyt millainen kärtty hän oli kotona. Viimeisten hitaiden aikana Aate yhtä-äkkiä suuteli Jayaa ja tyttö säikähti sitä niin paljon, että tönäisi pojan pois. Jaya katseli itku silmässä poikaa. ”Olisi kiva alkaa seurustelemaan?”, Aate selitti muiskaustaan tytölle, joka pudisteli päättää. ”Ei ikinä”, hän totesi sitten vihaisena ja lähti hakien Dalian ja tytöt lähtivät kotiin. Koko kotimatkan Jaya itki siskolleen, että oli menettänyt ensisuudelmansa mokomalle rupikonnalle.
Seuraavana aamuna heitä ei enää laittanutkaan kouluun sama vanha Syrena. Muu porukka oli nimittäin juhlinut naisen syntymäpäiviä eilen illalla, kun Jaya ja Dalia olivat olleet päättäjäisissä. Syrenan tukka ei ollut enää niin tummansininen mitä se oli ennen. Sinertävä sävy näkyi kumminkin. Nainen ei yhtään näyttänyt 70 vuotiaalta. Syrenan tyyli oli hiukan tyttömäinen, mutta ei kumminkaan liikaa. Kumminkin Syrenan sisällä alkoi kyteä pelko kerkeäisikö hän nähdä Jayan jälkeläisiä ennen kuolemaansa.
Pari päivää myöhemmin olikin sitten aika suuren juhlan. Ensimmäistä kertaa Dwynien tontilla juhlittaisiin kahta samaan aikaan valmistuvaa nuorta naista.
”Dal, me myöhästytään ala tulla!”, Jaya huusi nauraen siskolleen, joka vielä oli hermostuneena ulkona ilman valmistujaisasuaan. ”Mä en halua tulla sinne, mun juna lähtee viideltä!”, Dalia huusi ja sai äidiltänsä pahan katseen osakseen. ”Kyllä sä tyttö kulta kerkiät, jos ei muuten niin isäsi vie sut”, Syrena lupasi ja hoputti neidon sisälle vaatteiden vaihtoon.
Lopulta Dalia astui ulos hiukan nyrpeä ilme kasvoillaan. Hän olisi halunnut vaan äkkiä päästä junaan ja kohti uutta elämäänsä Brigdeportissa. Mutta kai se oli niin, että olisi kiva vielä viimeisen kerran nähdä vanhat kaverit valmistumisen merkeissä. Dalia oli myöskin vähän pahoillaan siitä, ettei hän koskaan ollut saanut sitä autoa vanhemmiltaan mitä oli halunnut.
Ennen tilaisuutta Syrena ehdottomasti halusi, että heidän perheestään otettaisiin yhteiskuva. Kumminkin Dalia onnistui alkamaan mäkisemään siitäkin, että Demyx ei tulisi kuvaan ja sai pahan mielen varsinkin Kallalle tällä huomautuksellaan. Dalia ajatteli selvästi tällä hetkellä vain itseään ja ihan vain siksi, että oli odottanut tätä päivää ilmeisesti jo aika monta vuotta.
Viimein tilaisuus oli ohi. Jaya seisoi todistus kädessä kaupungintalon edessä ja tuuletti. ”Seuraavaksi muutama päivä vapaata ja sitten töitä etsimään”, hän päätti portailla ja katseli laskevaa aurinkoa. Leighton lähti heittämään Daliaa juna-asemalle ja Jaya vilkutti siskolleen hymyilen. Tuntui oudolta, että ensimmäistä kertaa elämässään he kaksi eroaisivat. Muu perhe lähtikin sitten kotiin juhliakseen illalla Kallan ja Kiran syntymäpäiviä.
Dalia sai viimeiseksi piirteekseen kasvissyöjän ja seurasi näin ollen äitiään Demyxin tavoin. Dalian tyyli pysyi myös poikamaisena, mutta siinä oli rokahtavaa naisenergiaa. Varmasti tyttö tulisi löytämään hyvän aviomiehen, kun vain jaksaisi etsiä sitä Herra oikeaa Bridgeportissa.
Jaya taas oli aika rento pukeutumisessaan. Punainen tukka pysyi myös naisella ja hän otti vähän hiuspidennyksiäkin. Viidenneksi piirteekseen Jaya sai bilehileen. Eikä mikään ihme, sillä loppuajan teiniajoistaan tyttö oli viettänyt Outsidersissa eikä se varmaan tulisi heti alkuun muuttumaan, sillä Jaya oli päättänyt saada selville mystisen miehensä taustoja.
Kommentit